Kilpaurheilu koulujen opetussuunnitelmaan

Kuva: Tarja Kivirinta

 

Viime päivinä on lehdissä kirjoitettu, että sana ”liikunta” saa ihmiset voimaan pahoin. Ennalta meillä kieltolistalla ovat olleet sanat ”urheilu” ja ”kilpailu”. Useat suomalaiset potevat aikuisiän liikunta-allergiaa. Oli syy mikä tahansa, niin passiivisena liikkujana ei voi itse ottaa vastuuta terveellisistä elämäntavoistaan. Kun on juuri seurannut aivan huikeita urheilusuorituksia esimerkiksi paralympialaissa, tulee aikuisten terveiden ihmisten liikunta-sanapahoinvoinnista hämmentävä olo. Varsin tyypillistä on, että syntipukkia allergialle etsitään esimerkiksi kouluajan liikuntatunneilta.

Ehdottaisin, että koulujärjestelmään koululiikunta korvattaisiin aineella kilpaurheilu. Kilpaurheilu aineessa puhuttaisiin ja opetettaisiin asiaa niin kuin sen oikea laita onkin – yhtään kaunistelematta.

Miltä kuulostavat tämän karmean aineen opetustavoitteet?

Kilpaurheilun kautta:

1. opiskelijat harjoittelevat realististen tavoitteiden asettamista ja niiden saavuttamista. Onnistumisista saa ja kuuluu iloita spontaanisti. Pakkomielteinen voiton tavoittelu saa meidät voimaan pahoin ja se taas vie mahdollisuudet tehdä hyviä suorituksia.

2. opiskelijat huomaavat, että missä tahansa kehittyminen vaatii aina tekoja, ponnisteluita. Uuden ja vieraan asian epämukavuusalue hälvenee, nyt ollaankin oppimassa uutta! Työ ja ponnistelut palkitaan, jokainen meistä kehittyy aivan taatusti – me pystymme.

3. opiskelijat sisäistävät, että aina pitää pelata reilusti ja toista kunnioittaen. Oikotietä onneen ei ole ja sääntöjen rikkominen vaikeuttaa lopputulokseen pääsemistä. Yhteisten pelisääntöjen noudattamisesta tulee itsestäänselvyys kaikissa elämän tilanteissa.

4. opiskelijat tulevat huomaamaan, että minkä tahansa asian menestys edellyttää hyvää, avointa ja luottamukseen perustuvaa yhteistyötä muiden ihmiset kanssa. Lokaa heittämällä eivät asiat etene. Arvostus, kannustaminen, mahdollistaminen ja toisten tsemppaaminen johtavat meitä kaikkia parempaan lopputulokseen.

5. opiskelijat huomaavat, että kukaan ei ole seppä syntyessään. Lähes kaikki maailman asiat ovat taitojen kautta kehitettävissä meillä jokaisella.

6. opiskelijat näkevät, että suorituksen laadulla ja tuloksella on lopputuloksen kannalta merkitystä. Ei ole yhdentekevää, kuinka asioita loppupelissä tehdään – laatu ja tuottavuus ovat osa ihmiselämää nykypäivänä.

7. opiskelijat ymmärtävät, että epäonnistuminen kuuluu elämään - kukaan ei ole virheetön tai täydellinen. Epäonnistuminen ei lannista, se on opettavaista ja tuo tärkeää tietoa tulevaisuutta varten.

8. opiskelijat ymmärtävät, että omasta terveydestä huolehtiminen on äärettömän tärkeää. Opiskelijat oppivat kuuntelemaan kehoaan ja pitämään huolta omasta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnistaan.

9. opiskelijoille kirkastuu lepojaksojen, palauttavien jaksojen ja rentouttavien yöunien merkitys takaamaan niin pääkopan, hermoston kuin muun kropan kehityksen. 

10. opiskelijat oppivat keskittymään nykyajan infotulvassa oleelliseen, elämään hetkessä. Valmiiksi saaminen edellyttää huolellisuutta ja tavoitteen fokusointia. Rehti kilpailuelementti kannustaa opiskelijoita parempiin suorituksiin kuin yksin puurtaen. 

Miltä kilpaurheilu-aineen opetustavoitteet kuulostavat muiden mielestä?