Sain mainion kommentin edelliseen tekstiini liittyen
maantiepyörän hyödyllisyydestä maastopyöräilijän harjoittelussa. Samassa
kommentissa tiedusteltiin, että kuinka paljon minulle kertyy harjoittelua maantiepyörällä.
Minun mielestäni maantiepyörän hyödyllisyys on
maastopyöräilijälle henkimaailman juttuja. Näitä mentaalipuolen asioita ei sovi
kuitenkaan vähätellä. Antakaapa, kun selitän hieman tarkemmin.
Mikäli henkilöllä ei ole kilpailullisia tavoitteita
maantiepyöräilyssä, ei maantiepyörän omistamisesta ole välttämättä mitään
höytyä. Käytännössä maantiepyörällä ei voi tehdä mitään sellaista harjoitusta,
mikä ei olisi ajettavissa myös maastopyörällä. Niinpä jopa omistamalla yhden
maastopyörän voi selvitä äärimmäisen hyvin kilpailukaudesta ja harjoittelusta.
Ja mikä vielä tässä yhden ainoan pyörän omistamisessa on parasta, niin kaikki
treenit tulee tehtyä tismalleen samanlaisella kalustolla, kuin joka on käytössä
kilpailuissa. Ainakaan kroppa ei pääse valittamaan ”vääristä ja alati
vaihtuvista” ajoasennoista.
Näin siis ainakin teoriassa. Mutta sitten mennäänkin niihin
henkimaailman juttuihin. Kuten mainitsin, maantiepyörälle ei voi tehdä mitään
sellaista harjoitusta, jota ei voisi tehdä samalla tavoin maastopyörällä. Tämä
pitää paikkaansa, mutta jossain vaiheessa asia voi alkaa maistua puulta. Mikäli
henkilö ajaa viikkotempot ja pitkät maantielenkit aina samaisella maasturilla,
voi hänelle jossain vaiheessa iskeä krooninen harjoittelukaverikaipuu. Monet
pyöräilijät sortuvat hankkimaan pitkiin pk-lenkkeihin mielekkäämmän
maantiepyörän ja tästä johtuen maastopyörällä pitkiä tielenkkejä tahkoava
urheilija saattaa jäädä yksin. Vaikka maastopyöräänsä vaihtaisi alle kapeat
maantierenkaat, joutuu oikealle maantiepyörälle antamaan n. 1-2km/h tasoitusta
vauhdin puolesta (vauhdin ollessa noin 30km/h). Itse asiassa toisten kiekkojen
uhraaminen maantiepyöräilyyn on hyvä vaihtoehto kaventaa maastopyörällä
annettua tasoitusta maantiepyörään verrattuna. Kisoihin ei tuolloinkaan ole mitään
asiaa, mutta yhteislenkeillä saattaa pysyä jo hyvin mukana jopa melko lähelle
samalla harjoitusvaikutuksella.
Minulle itselleni maantiepyörän omistaminen on tärkeää
erityisesti täällä Hämeenlinnassa. Ajan vuoden parhaita treenejäni nimenomaan
maantiepyörällä Ahveniston moottoriradalla järjestettävän KOH I NOOR-ajojen
ansiosta. Viisi kertaa kesässä tänne tulee ajamaan Suomen kärkipään
maantiemiehiä ja saan tasaväkisellä kalustolla haastaa heitä ja
harjoitusvaikutus on minulle maastopyöräilijänä mahtava! Haluan myös, että
minulla on aina mahdollisuus mennä mielenkiintoisina pitämiini maantiekisoihin,
jos aikataulut sen mahdollistavat. Tällaisia ovat muun muassa Rosendahl GP ja
kortteliajon SM-kisat. Minulla on myös tapana säästellä maastopyöriäni niin
paljon kuin mahdollista. Näin ollen ajan kaikilla pyörilläni niin vähän kuin
kehtaan. Niinpä pyörät säilyttävät täydellisen toimintakykynsä pitempään.
Kilometreissä mitattuna maantiepyörällä ajan kesän noin 5000 treenikilometreistä
ehkä 40%. Ajallisesti noin 20%. Tärkeistä treeneistä maantiepyörän osuus on
taas 40%, juuri moottorirata-ajojen takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen