Eilen kävin treenaamassa maastopyöräilykilpailun alkeita Hyvinkään Bianchi-cupin osakilpailussa. Tuomisina itselle ja huomioina yleisesti oli rutkasti oppia ja jonkin kokoista ilon pilkahdusta myös uudelle maastofillarointi sukupolvelle.
Eiliseen ajoon valmistautuminen ei mennyt ihan minulle optimaalisella tavalla. Erinäisistä syistä johtuva neljän päivän totaalinen skippaus pyöräilystä ja sen myötä kohonnut paino (3kg) olivat saaneet kehon totaaliseen uneen. Vartaloni on hyvin ärsykekeskeinen ja jos sille antaa pienen vinkin siitä, että nyt ei tarvitse urheilla, niin se todella heittäytyy isolle lepovaihteelle. Näin eilenkin ja kaiken kukkuraksi myös maha oli sekaisin ennen starttia.
Miten sitten itse kilpailu meni? Noh, olin hyvin ansaitusti kilpailussa toinen. Reiluun puoleen väliin asti johdin skapaa noin 15 sekunnin turvin, kunnes huomasin seuraavalla kierroksella, että perään oli ajautunut järjestävän seuran Sakari Lehtinen. M-18 sarjoissa tykittelevä Sakke otti paikkansa kisan kärkeen kolme kierrosta ennen maalia. Uuden sukupolven nousu toi mukanaan myös jonkin verran uudenlaista ajokulttuuria. Reitin ajolinjat olivat Sakella hienosti hallussa ja niistä oli paljon opin ottamiseksi. Toisaalta sitten olin siinä jonkin verran ihmeissäni, kun kapeilla poluilla pudotettiin vauhti lähes nollille ja kevyet ohitusyritykseni suljettiin siististi leikkaamalla ajolinjaa eteeni. Vaikka joissain kohdissa minulla olisi ollut hieman enemmänkin ajohaluja, niin tällä radalla ohitukset olisivat eilen vaatineen jonkin verran kylkipainia. Tuohon en ole viimeisen 10 ajovuoden aikana saanut Suomessa tuntumaa, joten maaliin saavuin kiltisti kakkospaikka takataskussa. Sinällään jos jalka on hereillä, niin kyllähän sitä ohi mennään vaikka väkisin. Eilen sitä jalkaa ei minulla ollut ja en muun muassa pystynyt polkemaan putkelta koko kisan aikana.
Mitä sitten opin eilen?
- Neljää päivää ei levätä ennen kisoja (jouluna sallittua)
- Jos neljä päivää levätään, niin silloin ei syödä 15 kertaa päivässä (paitsi jouluna)
- Ylipaino on alivoimaa
- Öisin nukutaan, ei kukuta
- Varmistetaan, että onko kisapaikan lähistöllä pesu- ja WC-tiloja
- Kilpailujen luonteessa ja ajotyyleissä voi tulla eroja aikojen saatossa. Organisaatioissa muutokset ovat nykyään alituiseen arkipäivää; näinkö asiat muuttuvat tästä eteenpäin myös pyöräilyn saralla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen