Suoja takahaarukkaan Ollin tapaan

Antakaa hyvä ihmiset nyt toipuvalle potilaalle anteeksi ja ymmärretään, ettei blogikirjoitusten laatu aina pysy määrän mukana. Oikeastaan tämän päivän blogimotto: "määrä korvaa laadun" päteekin hyvin suomalaisiin pyöräilijäpiireihin, joissa harjoittelu suunnataan yleisesti turhan usein määrään, ei niinkään laatuun.

Tästä se siis lähtee:
Tänään siis askarrellaan p**karrellaan (en olisi muuten käyttänyt jälkimmäistä sanaa missään nimessä, mutta sopii niin hyvin läheisesti tutustumaani norovirus-teemaan) takahaarukkaan suoja ketjun iskuja vastaan.

0.5) Huomaat olevasi tee-se-itse-mies, etkä suostu hankkimaan tähän tarkoitettua suojaa suoraan pyöräliikkeestä.

1.) Huomataan kisatason sisärenkaan puhkeaminen yllättäen ja todetaan vaurion laatu. Reilun sentin halkeamaa ei voi paikata, joten sisärengas sopii oikein mainiosti päivän tarkoitukseen. Into nousee: "tästähän tulee kevyt suoja takahaarukkaan, mutta missä on sopiva pyörä?"


2.) Sitten etsitään pyörä, jossa ei haarukan suojaa vielä ole. Samalla suojan tarpeellisuus todella todetaan (ketju lyö kivikkoisilla pätkillä hienoon ja arvokkaaseen runkoon, jotain on siis tehtävä).



3.) Seuraavaksi leikataan sisärengas esimerkiksi reiän kohdalta kokonaan poikki.


4.) Mitataan takahaarukan pituus, jotta sopivan mittainen pätkä saadaan renkaasta leikattua. Suoritetaan toimenpiteen jälkeen myös leikkaus.



5.) Suoritetaan sisärenkaalle ruumiinavaus televisiosta tuttuun CSI/NCIS tyyliin. Tai, no ehkäpä suora viilto kokomatkalta on parempi.


6.) Sopivan mittainen pätkä sisäkumia asetellaan hyvin takahaarukalle ja kiinnitetään esimerkiksi nippusiteillä, tosin teippikin varmasti sopii tähän aivan hyvin.


7.) Katkotaan ylimääräiset pätkät nippusiteistä poikki.


8.) Todetaan kuinka hieno suojasta tulikaan ja simuloidaan sisätiloissa tulevaa ketjun liikettä kivikossa.



9.) Hyvin toimii! :) Kolmen vuoden päästä huomaat, kun irroitat suojaa haarukasta, että juuri se kovimmille iskuille altistuva rungon kohta on kuin uusi.

Hyvää tässä suojassa on perinteiseen erkkarin käyttöön ainakin se, että sisärengan suodattaa iskujen ohella myös äänitekijän eli kolinan hyvin vähäiseksi. Aikaa kesäkelissä suojan tekemiseen menee alle 5 minuuttia, talvella sitten katkeilevien nippusiteiden ja jäätyneiden sormien kanssa noin 6,5-8 min.