Kevättä rinnassa

Tänään oli kyllä lenkillä todella kevättä rinnassa. Pieni tarina nautinnollisesta kevätpäivästä Joensuussa.

Kaikkihan alkoi siitä, kun sähköpostiin tuli ilmoitus, että gradukirjasi on palauttamatta. Ei muuta kuin töiden jälkeen fillarikamat niskaan ja reppu palauttamatta jääneine kirjoineen selkään. Suunta kohti yliopiston kirjastoa mukavan keväisessä loskakelissä. Kirjastoreissun jälkeen päätin jatkaa lenkkiä hieman lisää, koska ei kai sitä turhaan varusteita päälle pueta.

Vanha kunnon Karsikko-Kulho-Kuurna-Uuro- lenkki käyntiin ja rapsakka nastarenkaan ääni korvissa tuli lenkin alkuun koettua kaikki mahdolliset Joensuun keskustan punaisena palavat liikennevalot Karsikkoa kohti mentäessä. Matka siinä jatkui puolijouhevasti yli vesilätäköiden ja loskaisten pyörätien pätkien, luonnollisesti kengät alkoivat saada vettä päälleen reilusti tässä vaiheessa. Tämän lisäksi jaloissa tuntui mukavasti tuskaa eilisen "hieman pieleen menneen" maanantain jälkeen. Kuukausien juoksutauon jälkeen päätin eilen hätäpäissäni käydä juoksulenkillä ja napakka 40 minuuttinen oli tuhonnut pienet pyöräilijän jalkani melko totaalisesti tälle päivälle. Noh, eihän siinä mitään; kyllähän aina vajaa 50km fillarilla suhahtaa, vai suhahtaako sittenkään?

Reilu parikymppinen takana taivaalta alkoi ripotella sadekuuro nro 1. Ajolasit huurtuivat alle 34 km/h vauhdissa ja se vauhti oli tälle päivälle ja kehnoille jaloille hieman liikaa. Silmät sumeana, hitaasti kastuvin ajohanskoin matka sen kuin jatkuu. Lämpötilahan lenkin aikana oli noin +1 aste, joten vesisade toi mukavan viilennyksen perussäähän. "Tällaista tämä nyt vaan on", tuli lenkin aikana useampaan kertaan mietittyä, joskin saman aikaisesti kylmä alkoi hiipiä erityisesti käsille. Uuroon asti nyt päästiin vielä ihan mukavasti, mutta sitten oli edessä viimeinen vastatuulipätkä kohti kotia. Sadekuuro nro 2. asteli tietenkin tässä vaiheessa mukaan kuvioihin. Ehkäpä sillä vain varmistettiin, että ajohanskoihin ei jäisi kovin paljon kuivia kohtia loppumatkaa ajatellen, ja kädet alkoivat olla umpijäässä. "Tällaista tämä nyt vaan on..."

Tultiin sitä toki kotiinkin. Joskin hieman kylmettyneenä, jalat hapoilla ja lähes tulkoon rauhallisella fiiliksellä. Ah, tätä Suomen kevättä. Mikä nautinto! Onneksi omaan verrattain hyvät varusteet ja tänään ainoastaan kädet paleltuivat. Mikäli ajokengät ei olisi pitänyt vettä ja ajotakki vettä sekä tuulta, niin ukko olisi jäätynyt jääkalikaksi jo puolimatkassa. Hyvillä varusteilla pysyy kroppa toimintakunnossa ja jopa mieli virkeänä.

Ehkäpä nyt kuitenkin ymmärrän, miksi valtaosa pyöräilevistä lajitovereista ottaa keväällä suunnan kohti Mallorcaa tai muuta vastaavaa eteläistä pyöräilykohdetta.

- Ehkäpä joku päivä minäkin.. :)